Kävimme ottamasta pitkän tauon jälkeen agia kamujemme Pamun ja Popan kanssa. Jadella riitti ainakin intoa... Hyvä kun nahoissaan pysyi, kun odottelimme vuoroamme hallilla neiti Poppiksen suorittaessa putkea ja taas putkea
Otin siinä sivussa Jaden kanssa jotain pientä tokoilua, sen mitä siinä yli-innokkaan pölkkärin kanssa pystyi. Seuraamista lähinnä, koska sain siinä todella hyvän kontaktin Jadeen ja kovasta häiriöstä huolimatta tyttö seurasi tiiviisti, suorassa ja innokkaana. Seuraamisessa otin täyskäännökset ja kääntymiset oikealle ja vasemmalle (vasen on tökkinyt taas viime aikoina, mutta nyt sekin sujui hienosti!). Todella hieno juttu, että Jade malttoi keskittyä vähäsen meidän omiin tekemisiin, vaikka agitauko on ollut tosiaan pitkä ja radalle oli kiire ja ihana Popsu-bestiskin oli paikan päällä.
Seuraamisen lisäksi otin luoksetuloa ja perusasentoa, hihnassa, ettei kiusaus vain olisi käynyt liian kovaksi rynnätä Poppasen luokse. Kontakti oli vähän hakusessa perusasennossa, kun Popan liitelyä oli ihan pakko kurkkia ja jonkinlaista turhautunutta ujellustakin neiti Jii päästi suustaan karkaamaan...
Sitten siihen varsinaiseen asiaan, elikkäs meidän liitelyyn!
Aidoilla Jadelle tuli oikosulku, jonka seurauksena se päätteli, että eka aita alitetaan, ei ylitetä! Jotenkin se varmasti kävi järkeen pikkubelgille, joka keksi mitä mielikuvituksellisimpia tapoja alittaa eka aidat esteistä huolimatta. Pointsit siis kekseliäisyydestä! Harmi, ettei agissa taideta oikeasti pojoja moisesta kuitenkaan antaa...
Mokoma aivopieru pistetään tauon piikkiin ja kokeillaan ensi kerralla yksittäisiä hyppyjä muistin virkistämiseksi.
Puomi oli Jadesta tänään tosi kenkku, eikä se ilman houkutteluja ja hihnaa onnistunutkaan. Hirveä kiire Jadella oli mennä puomille ja jalatkin siinä vauhdissa lipsuivat, mikä lisäsi sitä paniikki-fiilistä, että äkkiä yli. Puomi ja keinu ovat nyt niitä peikkoja, jotka ovat sekoittuneet tytsän mielessä keskenään. Rauhallisuutta ja onnistumisia, niin johan alkaa puomikin sujumaan, uskon ma.
A-este otettiin eka kerralla niin vauhdikkaasti, ettei ohjaaja pysynyt ollenkaan vauhdissa. Alastulokontaktille osui kyllä, mutta ei pysähtynyt. Tokan kerran otimme sen lyhyemmässä hihnassa ja hyvän pysäytyksen kontaktille. A:ssa ei valittamista tällä kertaa. Kohta voisi kokeilla sitä ilman hihnaa (Jade kyllä näyttikin myöhemmin pariin kertaan ihan omatoimisesti, että kyllä A sujuu itsekseenkin!).
Pujottelu sujui hienosti! Vauhdikkaasti ja sulavasti ilman töksähdyksiä. Tähän tauko ei ollut vaikuttanut ainakaan negatiivisesti.
Kaiken kaikkiaan vähän rauhattomat, ylienergiset ja turhan omatoimiset treenit Jaden osalta. Itsekin pitäisi miettiä taas sitä omaa elekieltä, että mitä viestitän missäkin tilanteessa. Joitakin hyviä onnistumisia seassa oli, joten ihan mahdottomalta tilanne ei näyttänyt. Ja totta puhuen ei minulla mitään hirveitä odotuksia ollutkaan tämän tauon takia. Se esteiden alittaminen tuli kyllä yllätyksenä, mutta muuten arvelinkin, että kestää taas hetken ennen kuin päästään hyvään vireeseen
Kiitos meidän agi-kamuille! Nyt alkaa hillitön treenaaminen! hih...
Nyt pitäisi ryhtyä siivous ja pyykkäyspuuhiin, mutta kun toisaalta pitäisi etsiä ne koirakuva-haaste kuvatkin... Hmm... Jatkoa siis luvassa!
Kommentit