Eilen kävimme iltalenkillä yhdessä naapurin 10 kuukauden ikäisen Saga-sakemannin kanssa. Saga on Jaden ehdottomia lempikamuja, ovat pennusta asti juoksennelleet Karinkannan metsissä yhdessä. Minä olen aina ihaillut Sagan mahtavaa ulkomuotoa ja ajatellut, että onpa mahtavan kokoinen nartuksi (kokoa sillä on kaksi kertaa Jadeen verrattuna).

No eilen "tytöt" olivat sitten metsässä leikkimässä ja kisailemassa. Saga yritti ottaa Jadea kiinni, ei onnistunut ja koirakakarat leikkivät 40 minuuutin verran. Juttelin Sagan omistajan kanssa niitä näitä. Olemme me jutelleet usein ennenkin, mutta meillä on pieniä kielivaikeuksia - mies on turkkilainen ja puhuu ihan ok suomea jonkin verran. Tuli sitten ilmi siinä jutellessa, että Saga on uros. En ole koskaan aikaisemmin katsonut sinne jalkopäätyyn ilmeisestikään, mutta ihan selvä uroshan Saga on. Se nimikin, jota olen pitänyt todella kauniina, ja salaa manannut naapureita niin ihanan nimen nappaamisesta, on selkeästi tytön nimi..! Mies selitti minulle, että koiran nimi on Shaga (näin lausutaan, en tiedä miten kirjoitetaan) ja tarkoittaa suomeksi vitsiä. Olin aina vain luullut, että se mies lausuu Sagan väärin - hyvä kun en korjannut lausumista ;)

Shaga on siis uros ja tulisesti rakastunut Jadeen. Se on monesti pihallaan ketjussa kiinni, mutta kun Jade tulee maisemiin, ei Shagaa mitkään kettingit pitele! Se kirjaimellisesti riuhtaisee itsensä irti ja Jaden luokse. Nyt pitääkin sitten olla tarkkana, Jaden juoksun aikaan, että poika ei karkaa meidän luokse. Minä en ole mikään riski tyttö, enkä varmaan saisi kiskottua 50 kiloa saksanpaimenkoiraa irti Jadesta...

Eilen kuitenkin Shaga ja Jade leikkivät ihan normaalisti. Shaga oli vähän kiinnostuneempi Jaden hajuista, mutta kuten tavallista, Jade oli siinä leikissä pomo ja Shaga oskumaisen ihastuneena vain laukkasi Jaden perässä.

Hyvä, että tämä Saga-Shaga-asia selkeni minulle sopivaan aikaan ;)

Sitten toisesta pojasta asiaa. Tuossa Pateniemen kentällä oli tänään agillity-kisat, joihin osallistuivat Saara ja Tatti-veli. Minä kävin katsomassa vauhdikkaita kisoja ja kannustamassa komeaa ja sulavaliikeistä Tatti-poikaa. Hienostihan Tatti ja Saara radalla menivät, vaikka kentän kunto ei mikään paras mahdollinen ollut. Kyllä siinä kentän laidalla katsellessa tuli sellainen tunne, että milloin mekin... :) Näytti niin hauskalta ja vauhdikkaalta kaikkien koirien meno. Kesällä me alammekin opetella agillityn saloja Jaden kanssa.

Tässä kuvia Tatista kentän laidalta.

549479.jpg

549475.jpg

549477.jpg

Yritin ottaa kuvia myös kentältä, mutta niiden laatu ei yllä blogi-standardiin ;) Kuvattava kohde liikkui liian nopeasti ja kuvaajan kohmeiset kädet liian hitaasti!