Meillä oli aamuaika, varttia vaille kymmenen. Lähdimme Karinkannasta ennen yhdeksää linja-autolla. Jade on tottunut matkustamaan bussilla pentuna, mutta meillä on ollut useamman kuukauden tauko linja-autoilussa... Olen sen verran lahjakas ruinaamaan kyytiä ;) Olin vähän epäilevällä tuulella, että suostuuko Jade edes nousemaan bussiin (viimeksi sen sai kantaa kyytiin rimpuilevana mötkylänä!). Mutta kun ensimmäinen bussi pysähtyi meidän eteen, oli Jade jo hyppäämässä sisälle, ovien vielä ollessa kiinni. Intoa siis yllättäen löytyi.
Jade matkusti upeasti. Rauhallisena se katseli maisemia ja minua vuoronperään, istuskeli minun edessäni ja söi vähän nameja taskustani. Ohikulkevia ihmisiä yritti vähän haistella, mutta totteli kieltoa heti.
Kaupungilla kuljettiin nätisti ja innolla, harvinainen yhdistelmä. Ei ollut mitenkään erityisemmin liikennettä, mutta tarpeeksi meille. Yksi koirakin nähtiin - ja ohitettiin - ilman haukkumisia. Juuri sopiva aika aamusta meille ehkä käydä toistekin kaupunkikävelyllä. Jospa ensi viikolla olisi joku kaunis aurinkoinen (vapaa) aamu.
Olin tosi tyytyväinen meidän uuteen eläinlääkäri-tätiin, jolle oli alustavasti informoitu, että Jade pelkää lääkärireissuja. Tämä nainen otti sen hienosti huomioon ja käytti paljon aikaa alussa Jaden jututtamiseen ja Jade sai kulkea vapaana isossa huoneessa haistellen ja tutkien paikkoja. Lääkäri kommentoikin , että Jade vaikuttaa valppaalta ja uteliaalta :)
Tarkastus sujui hienosti. Jade antoi tutkia itsensä ilman mitään vastaanpanemisia, katsoa hampaat ja kaikki. Hienot olivat hampaat kuulemma ja muutenkin kehui tasapainoisen ja terveen näköiseksi, turkki sai erityiskehut.
Ongelma syntyi vasta sitten, kun alettiin selvästi "rokottamaan", eli lääkäri piti neulaa kädessään ja yritti saada niskaan sen pistettyä. Jade vastusteli, rimpuili ja juoksi karkuun. Tämä vaihe oli ainoa, joka Jadea selvästi pelotti. Lääkäri kuitenkin osasi hoitaa tilanteen, ja piikki pistettiin sitten takapuolella niin, että Jade oli minun sylissäni. Eihän Jade sitten edes tuntenut koko piikkiä... ;) Vaikka draamaa siitä ehtikin vähän syntyä.
Jokatapauksessa se eläinlääkäri oli mahtava. Piikittämisen jälkeenkin me jäimme vielä juttelemaan ja Jade sai hakea nameja kiltiltä tohtoritädiltä. Lääkäri laittoi Jaden istumaan ja rauhoittumaan ja antoi nameja. Jade vaati tassulla lisää ja se oli hauskan näköistä.
Eli ihan toisenlainen kokemus kuin meidän edellinen el.lääk. vierailu, joka tehtiin kiireellä ja ankeasti ja josta jäi paha mieli minulle.
Linja-autolla köröteltiin kotiinkin. Piti oikein juosta bussiin, että ehdittiin ja siitähän Jade tykkäsi. Kotimatka sujui ilman mitään ongelmia, Jade oikeastaan nauttii paljon enemmän olla bussin kyydissä kuin meidän autossa. Mutta kun porukat ovat tänään käyneet ostamassa uuden auton, farkkumallisen, niin saattaa Jaden mieli muuttua henkilöautoilustakin ;)
Mentiin eläinlääkäristä suoraan Dinan seuraksi Itä-Patelaan. Siellä oli donitsit ja keksit jääneet nuorisolta pöydälle, mutta mitään ei ollut Dina vienyt. Jade olisi vastaavassa tilanteessa syönyt koko pöydän herkkuineen päivineen.
Siellä sitten hengailtiin loppupäivä. Yksi yhteislenkki tehtiin, joka meni tosi mukavasti aina siihen asti, että iso paha rottweiler tuli meitä vastaan ja sekoitti meidän Dinan pasmat. Jade taas hermostuu, jos Dina pelkää ja haukkuu, ja alkaa ulisemaan ja hyökkäilemään Dinaa kohti. Että sellaista. Paulakin sattui sopivasti todistamaan tätä meidän alennustilaa, jossa koirat olivat suurinpiirteein mielipuolisen oloisia ja toisten kurkuissa kiinni ;) Olisitpa nähnyt meidät 10 minuuttia aikaisemmin!!!
Rankka päivä takana. Mukava kuitenkin suurimmaksi osaksi.
Niin, ja Jadella on alkanut juoksu. Ilmeisesti on ollut jo parin päivän ajan, mutta pitää itsensä melko siistinä. Se sitten niistä treeneistä! Eikun harjoittelu jatkuu kotona ja ehkä pääsemme juoksuisten narttujen tokoon Poppasen kanssa :)
Kommentit