Eilen oli sitten se suuri mätsäripäivä. Suuri siksi, koska en ole koskaan ennen mätsärissä käynyt tai esittänyt Jadea. Olihan se jo aikakin :)
Satoi vettä, kun lähdimme bussipysäkille. Ehdin siinä bussia 20 minuuttia odotellessani jo ajatella, että ei ainakaan sada kaatamalla. Sitten satoi. Kaatamalla. Bussi oli myöhässä ja minulla kylmä, koska tapani mukaan olin pukeutunut ihan väärin... Tuli siinä vielä mieleeni, että samaan bussiin tulee varmasti muitakin koiria (Patelasta Kaakkuriin) ja mitenköhän Jade siihen suhtautuisi. No bussi sitten vihdoin ilmestyi mutkan takaa, minä litimärän koiran kanssa kömmin kyytiin ja ensimmäisenä hyväntuulinen kuski sanoo: "Toinen koira jo". Meitä ennen bussiin oli tullut yksi tyttö lapinkoiransa kanssa, istuivat siinä keskellä. Jade ohitti koiran ohimennen haistellen ja me pääsimme istumaan sitten ihan bussin peräosaan. Sama määränpää oli myös lapinkoira-tytöllä, Kaakkuriin asti köröteltiin tyhjässä bussissa keskenämme.
Ei se sade ainakaan laantunut ollut, kun astuimme bussista ulos. Taivas oli harmaa, koko ajan tuli vettä niskaan oikein kunnolla ja tuulikin. Näyttely-mieliala oli taas aika korkealla...Kyllä siinä useamman kerran tuli mieleen, että tämä on ihan kaistapäistä hommaa, mutta lohduttauduin ajatuksella saunomisesta heti koettelemuksemme jälkeen.
Jade oli alkuhömistelyn jälkeen todella sievästi. Leikitin sitä vähän siellä, vaikka olinkin kylmästä kohmeana. Tuttujakin näkyi. Eeva ja tibbe-Putte olivat tulleet paikalle sateesta huolimatta, ja Divan emäntä Sari puuhaili Belgiyhdistyksen riveissä.
Kehään pääsimme kuitenkin ei-aivan-kohtuuttoman odottelun jälkeen. Lapsi ja koira-kehän jälkeen oli "isojen aikuisten" vuoro ja Jade oli numerolla seitsemän jonossa. Meidän kanssamme kehään tuli nuoren oloinen saksanpaimenkoira.
Kehässä näkyi minun kokemattomuuteni näyttelyistä ja mätsäreistä, ja aluksi vähän jännittikin. Mutta Jade seisoi hienosti ja sai siitä vielä erikoiskehutkin. Juostessa Jade ei ollut tuomarin mieleen "tarpeeksi skarppina", eikä se kyllä ollutkaan. Meidän vauhtikin mahtoi vaihdella kävelystä pikajuoksuun ;) Ei hajuakaan ravasiko Jade "oikein". Siinä se jännitys eniten tuntui minulla.
Jade vähän pakitteli, kun tuomari oli tulossa tutkimaan sitä, mutta tosi nätisti antoi sitten itsensä tutkia. Olin todella tyytyväinen varsinkin siihen.
Saimme sinisen nauhan. Tuomari sanoi, että päätös oli vaikea, kun toinen seisoo hyvin, mutta juoksussa oli parantamista ja toinen juoksi hyvin, mutta ei seisonut. Saksanpaimenkoira sai sitten sen punaisen. Omasta mielestäni Jade olisi kyllä punaisen ansainnut :) Todella hyviä vinkkejä sain kuitenkin ja siitä ensimmäisestä kierroksesta tuli hyvä mieli ja itseluottamusta, kun se menikin ihan OK.
Ryhmässään Jade sijoittui sitten toiseksi. Jee! :D Olin koko ajan varma, että nyt tulee meidän vuoro... ollaan viidensiä ihan kiva... Ai neljänsiä aika hyvä... Vau kolmanneksi... Mitä...Me voidaan tulla ykköseksi!
Siinä meillä meni juoksukin jo paremmin ja rennommin itselläni ja olin tosi tyytyväinen Jaden kehäkäyttäytymiseen. Hieno kokemus sittenkin. Vaikka satoi ja paleli ja tennarit täynnä vettä sai läiskytellä menemään.
Hmm... Jade käyttäytyi kehän ulkopuolellakin kivasti ja eikä käynyt kierroksilla. Silti sain pari kommenttia, että mistä kennelistä tuo sinun pentusi on ;) Mahtoiko sitten olla syynä Jaden koko vai mikä...
Kommentit