Jadelle tehtiin kaksi jälkeä, ihan helppo ja lyhyt jälki, jonka päässä oli yksi keppi, ja toinen n. 50 metriä pitkä neljällä kepillä, joka meni tienmyötäisesti ja kaartui loivasti. Molemmat jäljet ehtivät vanhentua yli puoli tuntia.
Ennen Jadea jälkensä ajoivat Daimi-tervu ja Siri-gronttu. Molemmilla tytöillä jälki meni tosi hyvin, Daimille jälki oli ihan ensimmäinen ja Sirin kanssa on harrastettu jälkeä suurin piirtein yhtä kauan kuin Jadenkin kanssa. Oli taas mielenkiintoista seurata toisten jälki-työskentelyä.
Jade odotteli ulkona auton vieressä omaa vuoroaan. Jotenkin minusta tuntuikin, ennen kuin aloimme jäljestämään, ettei Jade nyt ole ihan skarppina. Mietin, että olisinko leikittänyt kepeillä sitä ennen jälkeä. Se jäi sitten kuitenkin tekemättä.
Maasto oli todella kuivaa ja tuulikin ihan reippaasti. Olosuhteita ei kuitenkaan voi syyttää Jaden suorituksesta, vaikka haluaisikin ;)
Jade "ajoi" ensimmäisenä sen helpon jäljen. Ei haistellut maata ollenkaan ja nosteli kaikki mahdolliset risut tyyliin "kelpaako tää"... AAARRGGH. Keppiä ei löytynyt, ei edes jälkeä.
Seuraavalle ja paljon vaikeammalle jäljelle menimme sitten kokeilemaan tuleeko siitä yhtään mitään. Alussa oli noin metrin jana. Janalähetystä emme ole harjoitelleet vielä ollenkaan ja Jade hukkasi jäljen heti alussa. Se eteni ihan hyvin ja haisteli maata, mutta emme olleet lähelläkään jälkeä ;) Muuten ihan hyvä...!
Loppua kohti Jade eteni paremmin ja jälkeä pitkin, sekä löysi neljästä kepistä kaksi viimeistä. Ei siis ihan täysi katastrofi, mutta lähellä sitä.
Saara teki Jadelle vielä kaksi tuoretta jälkeä, ensimmäinen ihan lyhyt ja yksi keppi. Toinen vähän pitempi ja loivasti tietä myötäilevä ja kaksi keppiä. Molemmat jäljet Jade ajoi kuono maassa tiukasti ja löysi kepit.
Jaden löysäilyn jälkeen lähdin katsomaan, kun Saara vei Taran jäljelle. Se olikin päivän kuntoiluosuus minulle rämpiessäni suossa ja ojien yli Taran viilettäessä kaukana edessä. Jälki oli pitkä ja tosi vaikeassa maastossa. Aurinko paistoi siinä vaiheessa kuumasti ja soisessa metsässä jokin kukka tuoksui todella vahvasti ja terävästi.
Olin ihan poikki Taran jäljen jälkeen, mutta mielenkiinnosta lähdin seuraamaan myös Tatin jäljen. Tatin työskentely oli innostunutta ja tarkkaa ja yksi todella terävä kulmakin mahtui sille jäljelle.
Jälkeilyn jälkeen koirat pääsivät leikkimään. Jade oli tyytyväinen saadessaan laukata Tatin, Taran ja Sirin perässä. Sitä se olikin jo odottanut.
Sitten päivän pohdiskelu-osuuteen.
Miten edetä tästä? Alamme harjoitella enemmän vanhemmilla jäljillä, jotta Jade todella joutuu käyttämään nenäänsä. Kepin tuomista ja nostamistakin voisi "kuivaharjoitella" lisää. Jälkeä voisi tehdä myös tienmyötäisesti Jadelle, se oli ihan uutta meille.
Sain treenistämme vain uutta puhtia ja innostusta jälkeilyymme. Kiitos mukavasta seurasta, kyydityksestä ja vinkeistä Saaralle! Kiitos hyvästä seurasta myös muille mukana olleille!
Kommentit