Cesar Millan on amerikkalaistunut "koirakuiskaaja" ja vakiovieras Oprahissa. Näin jakson, missä Millan koulutti Oprahin vaikealuonteista cockerspanielia, ja miehen nimi ja metodit jäivät mieleen. Kun tämä kirja osui vastaan, niin pakkohan se oli lukea.

"Are you the pack leader? Oletko laumasi johtaja?" on Cesar Millanin metodin punainen lanka. Millan ei usko posiitiviseen vahvistamiseen, vaan noudattaa kolmea yksinkertaista sääntöä koirien kanssa: 1. liikunta, 2. ruokinta ja 3. hellyyden osoittaminen. Aina tässä järjestyksessä.

Cesarin mukaan koira on onnellisimmillaan mitä enemmän se saa liikkua. Liikunta tapahtuu aina laumassa, minkä muodostavat ihminen koirineen. Koirat saavat kulkea vapaana tai hihnassa, mutta ihmisen/johtajan tulisi aina kulkea lauman ensimmäisenä. Laumassa pysyy sopu ja järjestys erikokoistenkin ja rotuisten koirien kesken, kunhan lauman johtaja välitää koirille rauhallista, itsevarmaa energiaa. Cesarin omassa laumassa on mm. pittbulleja, rottweilereita, saksanpaimenkoiria - kaikki, jotka ovat hänelle ongelmakoirina tulleet.

Energiat, joita välitämme, ihmiset kuin eläimetkin, ovat Millanin mukaan tärkeintä huomioida koirien kanssa toimiessa. Lauman johtaja välittää aina rauhallista varmuutta lauman jäsenille. Ohjeeksi Millan neuvoo lenkkeilyyn mielikuvaharjoituksia: kuvittele olevasi esim. Kleopatra, koko maailman kuningatar, tyyni ja itsevarma. Tällaista johtajaa koira seuraa mielellään.

Liikunta on koiralle sen työtä. Kun se on saanut liikkua tarpeeksi, se saa ruokaa. (Kuten susilaumassa kuljetaan pitkiäkin matkoja etsimässä ruokaa). Vasta ruoan jälkeen koiraa saa huomioida ja helliä, kun se on rauhallinen, väsynyt ja kylläinen. Muuten Millan noudattaa koirien kanssa perushuomioimattomuutta. Koira ansaitsee omistajan/johtajan huomion, se ei saa sitä "ilmaiseksi".

Mitään mullistavaa uutta Cesar Millanin kirja ei koirista tai niiden käsittelystä kerro. Sen sijaan Cesarin julkkisasiakkaat ongelmakoirineen (Will Smithin laumassa on mm. 4 rottweileria) vilahtelevat sivuilla ja Oprahkin mainitaan joka käänteessä. Kirja ei ole perinteinen "koirakäsikirja", vaan pikemmin kertoo Cesar Millanin elämäntyöstä ongelmakoirien parissa. Ihan kiinnostavaa sinänsä, vaikka kirjasta ei sinällään mitään "käteen jää".

Itse kuljin lenkillä kuin Kleopatra, mikä on todella vaikeaa yli-innostuneen belgialaisen kanssa, mutta kyllähän se minun itsevarmuuteni esim. ohitustilanteissa vaikutti Jadeen myönteisesti. Myös ylimääräinen rimpuilu jäi pois, kun muistin itse korjata koiraa rauhallisena ja hermostumatta. Perushuomioimattomuuteen en varmaankaan koirani kanssa ala, mutta sitä hellyttelyn ja lässyttelyn määrää voisi tarkistaa.

Vaikkakin Cesar Millanin koirakirja on keikkunut New Yorkin bestseller-listalla, se ei ole mikään pakko-lukea-tapaus. Minun makuuni se on turhan pintapuolinen, liian amerikkalainen ja vähän asian vierestä. Kiinnostavammankin kirjan tästä miehestä olisi varmasti saanut tehtyä!

Suosittelen kaikille Oprahin ystäville ja julkkiksien koirista kiinnostuneille :)