Ensinnäkin plussaa, pakko mainita, kannessa on musta belgi! Tämä kirjahan on kuin meille tehty! Kirjoittajat ovat asiantuntevia, Peetsan neuvoja olen lukenut koiraneuvolan sivuilta ja joskus jossain tv-ohjelmassakin kyseisen sedän nähnyt: tietää asiansa. Vaikka en minä kaikesta koirankouluttamisesta samaa mieltä olekaan (ja minullahan on niin mallikelpoinen pikkubelgi siitä näyttää!).
Agility alkeista huipulle on kirjoitettu hyvin. Se käsittelee lajia monipuolisesti ja asiat selitetään yksinkertaisesti. Teksti on helposti luettavaa ja sujuvaa. Tuntuu, että tämä kirja kädessä voisi lähteä heti testaamaan agi-esteitä.
Erityisen kiinnostavaa kirjassa on neuvot sopivan pennun valinta agilitykoiraksi ja miten tulevaa agikoiraa lähdetään pikkuhiljaa koulimaan. Näitä neuvoja testaan tulevaisuudessa seuraavan koiruuden kanssa.
Nyt minulle ajankohtaista ja tosi mielenkiintoista luettavaa oli kirjoitukset koiran vieteistä. Paljon puhuttu asia, joka usealla foorumillakin toistuu kirjoituksissa, mutta asia, joka ei ole minulle vielä täysin auennut. Vieteistä ja niiden hyödyntämisestä agilityssa oli tässä kirjassa kerrottu kattavasti ja selkeästi, ja kirja auttaa näkemään agilitya koiran näkökulmasta. Mikä saa koiran syttymään agilityyn ja miksi se on sille palkitsevaa.
Itse harjoittelun aloittamisesta kirjassa lähdetään liikkeelle erilaisista käskyistä ja esteiden esittelystä. Jokainen este on esitelty ja niiden suorittamiseen ja opettamiseen on monipuoliset ja selkeät ohjeet. Varsinkin kaltaiselleni agility-ummikolle tämä on todella tiivis ja opettavainen katsaus agin alkeisiin. Samalla alkaa jo miettiä miten opettaa omalle koiralle kyseinen este ja mitä käskyä alkaa käyttää, mikä on kaikista toimivin tapa meille.
Tähän kirjaan pitää paneutua ja tutkailla kirjaa uudelleen, kun oman koiran kanssa alkaa edistyä. Kirjasta löytyy mm. rataharjoituksia aloittelijoista kolmosluokassa kilpaileville, tietoa kilpailevan koiran ruokkimisesta ja lihashuollosta, sekä ohjaajan fyysisestä ja psyykkisestä valmentautumisesta.
Lisäksi kirjassa seurataan sen kannen mustan belgin (kennel Donatrixin kasvatti, kutsumanimeltään Aida) ja ohjaajansa valmentautumista kisakuntoon.
Suosittelen tätä kirjaa kaikille agilitysta kiinnostuneille ja aloittelijoille varsinkin, vaikka ei huipulle tähtäisikään. Itselleni todella hyödyllinen lukukokemus, johon varmasti palailen "matkamme varrella".
Kommentit