Lähdimme tänään kohti Kuivasjärveä hyvissä ajoin pyöräilemään. Jadehan ei vielä osaa hirveän hyvin pyörän vieressä kulkea. Emme ehtineet harjoitella tarpeeksi, kun treenit alkoivatkin viikkoa aikaisemmin kuin tarkoitus oli. Ongelmana on ollut se, että Jade alkaa juosta täysillä ja vetää minua heti, kun alan polkea lujempaa. Sen ongelman sain korjattua nyt ja Jade osaa ravata nätisti rinnalla.
Uusi ongelma... Tottakai. Joku oli jättänyt polkupyörän tiensivuun oikealle puolelle. Jade säikähti jäädessään "kahden pyörän väliin" ja hypähti niin, että minä kaaduin pyörällä. Auts. Pohje aukesi, samoin kyynäreet. Olin kuitenkin Jaden takia hirveän iloinen ja rohkaiseva heti maahanmenon jälkeen, vaikka sattui pirusti - toinen säikähti tietysti pahasti. Tyhmä pyörä!
Jade jatkoi sitten reippaasti pyörän vierellä kulkemista, taluttelin suurimman osan loppumatkaa, pitkät suorat poljin. Ei ongelmia. Jonkin verran Jade kyräili pyörää ja sain polkea tosi hitaasti, mutta hyvin meni. Tulomatkalla sama meininki ja matka kesti sen 45 minuuttia.
Huh huh... Onneksi keli oli vähän viilentynyt ja välillä vettäkin tervetulleesti ropisi niskaan. Ihan jees ensimmäiseksi pitemmäksi reissuksi ;)
Sitten itse agility-treeniin ja uuteen ryhmään:
Meidän ohjaaja vaikutti tosi mukavalta. Ryhmässäkin oli ihan kivan ja rennon oloista porukkaa. Koirarotuja edustettuna meidän ryhmässä mm. partacollie, bordercollie, sheltti, pumi ja pieni x-rotuinen. Kaikki olivat käyneet alkeiskurssin, osa pitemmän ja osa lyhyemmän. Me olimme selvästi kokemattomin pari, sen ohjaajakin huomasi heti.
Otimme 12 kepin pujottelua. Meillä meni minun mielestä se eka kerta ihan kivasti. Nopeasti ja Jade kiersi kaikki kepit. Sain kuitenkin "noottia" perä edessä kulkemisesta ja siitä, ettei koiralla ole hajuakaan siitä mitä kepeillä tehdään... ;) Eli harjoittelua! Onneksi meillä on kaksi viikkoa aikaa treenata omin päin näitä ennen seuraavaa kertaa.
Sitten otimme keinun, jota Jade pelkäsi. Otimme kuitenkin Jaden kanssa alastulokontaktia ainoastaan ja minä pidin ohjaajan kanssa siitä kiinni. Pelkäsi ja rimpuili, mutta jäi sitten seisomaan siihen alastulo kontaktille ja otti namiakin :) Eli ihan ok. Ja tälleen jatketaan harjoittelua, sanoi meidän ohjaaja.
Kun muut ottivat keinua, minä otin Jaden kanssa pari kertaa pöydän, mikä on Jadelle piece of cake. Otin myös rengasta, sillä matalalla tasolla, ja Jade hyppäsi joka kerta hienosti oikeasta kohtaa. Ohjasin kummaltakin puolelta ja otin vastaan. Oli hyvä saada onnistumisia tuohon loppuun ja hyvä mieli kummallekin :)
Ja sitten kaikkein positiivisin juttu:
Jade ei kuumunut muiden suoritusten aikana, eikä muutenkaan huomioinut toisia koiria mitenkään. (No ok, yritti se kutsua kaikkia leikkiin) Pidin sen vapaana esteitä suorittaessa ja otin äkkiä kiinni esteen jälkeen. Ei se kyllä edes yrittänyt juosta toisten luokse, vaan piti tosi hyvin kontaktia ja oli kaikinpuolin kiltti tyttö <3 Vaihteeksi näin.
Kommentit