Tänään käytiin aamusta treenaamassa agilitya Paulan ja Poppiksen kera Hietasaaren kentällä. Itselläni oli ajatuksena, että sitä keinua pitäisi juuri päästä kokeilemaan ja jos sitä varmuutta tulis niiden toistojen kautta.
Aloitimme renkaalla, Jade on hoksannut ihan kivasti siinä idean, että mistä pitää hypätä. Kolme toistoa tässä ilman isompia ongelmia. Otin vastaan toisella puolella ja kerran ohjasin sivusta renkaaseen.
Renkaan jälkeen otimme A-esteen, jonka olen nyt tehnyt Jaden kanssa niin, että se on hihnassa ja vedätän namulla alastulo-kontaktille. A meni hyvin ja kontaktille pysähtyi vaikka käskyt tulivat hieman viiveellä.
Sitten keinuun, jota taidamme tässä vaiheessa kammota koko porukka. Kokeilimme Paulan makkaratyyliä mutta se ei oikein sovi Jadelle, joka hermostuessaan ei pahemmin nameista välitä. Jade oli hihnassa ja laskimme keinun alas niin, ettei se rämähtänyt. Kahdesti menimme keinun näin ja lopuksi otimme vain alastulon kontaktin. Saatiinpa taas kokeiltua keinuakin... Kyllä se siitä pikkuhiljaa...
Vuorossa pujottelu. Se meni muuten tosi hyvin, vauhdikkaasti ja ilman pahempaa tökötystä, paitsi että ensimmäisen pujottelun jälkeen Jade päätti käydä kusaisemassa treenikamumme kassiin. Nolo juttu... Tästä ei toivuta ihan hetkessä, vaikka Pamu armoa meille antoikin ;)
Pujottelun jälkeen muuri, kolme toistoa. Jaden jalat hipovat muuria ja näytti kuin se olisi jopa vähän ponnistanut lisävauhtia muurin päältä. Tarvitsee lisää harjoittelua.
Lopuksi otimme U:n muotoisen neljän esteen radan, missä kahden aidan jälkeen Jaden piti irrota putkeen ja hypätä vielä yhden aidan yli. Yllättävän hyvin sujui, kunhan ohjaaja muistaa olla mokailematta vauhdikkaan koiran edessä.
Tosi hyvä treeni meille ennen torstain ryhmää - saatiin kaivattuja toistoja ja vähän kertaustakin asioista. Se olisi ollut täydellinen aamutreeni ilman sitä uriininkeltaista välikohtausta...
Tässäpä kuva Jade-söpöläisestä, jolle KUKAAN ei voi olla vihainen sekuntia kauempaa.
"Anteeksi Pamu!"
Aamutreeneistä suuntasimme Jaden kanssa uimaan Nallikarin lähistölle, missä emäntäkin heitti housut pois ja kahlaili kylmässä vedessä Jaden hätistellessä sorsia vähän kauempana.
Kun ilma vielä lämpeni suuntasimme kotiporukan kanssa uimaan, ihan kunnolla, parempaan rantaan ja nautittiin hiljaisesta iltapäivästä, kun saatiin koko merenranta itsellemme. Vesipetoilua pitää vielä saada harrastaa, kun siihen on mahdollisuus.
Kommentit