Vihdoin kauan kaivattu vieras saapui.
"Tervetuloa Poppis!"
Ensimmäisenä Jade halusi esitellä ystävälleen oman reviirinsä parhaan paikan, takapihan. Taianomaisella takapihalla on KAIKKEA mistä pieni belgi voi vain haaveilla. Pitkä ylikasvanut nurmikko, jossa ravata ja kuopsuttaa multaa esiin; kukkaistutuksia, jonne haudata luita ja possunkorvia; keinu, jonka alle mennä piiloon emäntää; aita, jonka takaa voi haukkua KAIKILLE, jotka uskaltavat kävellä tiellä meidän pihan ohi!
Kaiken tämän Jade tahtoi jakaa ystävänsä kanssa.
Poppanen ryhtyi leikkiin ilomielin. Hän osasi arvostaa ystävänsä Jaden takapihaa ja sen tuomia mahdollisuuksia, joita piti heti hyödyntää.
Pian Poppanen oli kuin kotonaan ja yhdessä ystävänsä Jaden kanssa he haukkuivat ohikulkeville ihmisille. Ja autoille. Ja koirille. Ja tuulen ujellukselle.
Yhdessä ystävykset miettivät mitä tehdä seuraavaksi. Heillä oli niin paljon suunnitelmia ja niin vähän aikaa toteuttaa kaikki koiruudet.
Nämä ystävät osaavat myös näyttää tunteensa. Useasti leikin lomassa he halasivat toisiaan kuin sanoakseen: Olet hyvä ystävä ja minulle tärkeä.
Poppanen oli innostunut leikkimään piilosta ja useasti se yritti kadota keinun alle Jadea piiloon - turhaan. Takaa-ajon ja painimisen jälkeen piilosilla olo on Jaden lempileikki! KUKAAN ei pääse Jadelta piiloon! Ei edes Poppanen.
Poppanen lähti kotiin kumman innokkaana, eikä edes halunnut ottaa ystäväänsä Jadea mukaan, mikä Jadesta oli tosi outoa; olihan heillä ollut niin hauskaa yhdessä...! Jade meni nukkumaan, toivoen, että hänen ystävänsä Poppanen tulisi pian käymään uudelleen.
Kommentit