Sateesta huolimatta kaksi urheaa koirineen lähtivät metsään tekemään jälkeä. Tarkoitus oli myös tehdä esineruutu, kun viime kerralla se meni vähän puihin Jaden kanssa, mutta pisaroinnin yllyttyä kaatosateeksi nämäkin urheat päättivät lähteä kotiin kuivattelemaan vaatteita ja litimärkiä koiria.

Dinalle tehtiin kaksi jälkeä, n. 30 metriä, nameja parin metrin välein. Maasto kosteaa sammallikkoa, melko navakka tuuli, satoi vettä. Jälki ylitti yhden polun.

Kyllä Dina on melkoinen luonnonlahjakkuus jäljellä. Vaikka kiire oli kova lähteä ajamaan jälkeä, niin itse jäljellä Dina etenee rauhallisesti ja virtaviivaisesti, poimien kaikki namit suuhunsa. Into puuhaan on suuri, varsinkin nyt kun se on jo tuttu juttu.

Jadelle tein 100 metrin jäljen, joka vanheni 20 minuuttia. 5 keppiä. Yksi 90 asteen kulma. Jäljen ajoimme kaatosateessa.

Intoa löytyi tältäkin koiralta, ei kuitenkaan liikaa ts. liikaa vauhtia, vaan todella hyvin ja tarkasti ajoi jäljen. Kaikki kepit nostettiin, ensimmäinen tuotiin heti minulle, muut piti käskeä tuomaan, meinasi jatkaa jälkeä keppi suussa. Kulmasta oli vähän ihmeissään, kun ei mentykään suoraan, mutta hyvin ajoi kulman pienen ihmettelyn jälkeen.

Todella hienosti meni vaikeahko jälki. Eteenpäin ollaan mennossa tässäkin.

920692.jpg

920695.jpg

Sunnuntaina uudelleen jäljestämään.