Tänä aamuna meitä odotti melkoinen yllätys takapihalla. Olkihattu. Tuulinen päivä oli tempaissut jonkun tytön päästä olkihatun ja kuljettanut sen meidän pihalle. Jade ei ollut ollenkaan ilahtunut moisesta tunkeilijasta, vaan aloitti hurjan haukkumisen pelottavalle otukselle. Minunhan se piti sitten mennä näyttämään urhealle koiralleni, että hattuhan se vain on. Jade uskaltautui nopeasti nuuskaisemaan hattua ennen kuin palasi puolustusasemiin... Meidän neiti näkee taas mörköjä... ;)

Laitoin olkihatun aidanseipääseen pystyyn ja sieltä se oli taas kadonnut, kai tuulen mukana retkilleen.

Mörköjä on näkynyt syysiltoina lenkeilläkin. Rohkeasti Jade kuitenkin uskaltautuu tutkimaan pienen maanittelun jälkeen pelottaviakin asioita. Erittäin varovaisesti pitää joka lenkillä tutkia eräs siltarumpu, jonka uumenissa yhtenä iltana pieni kissa tähyili meitä kiiluvilla silmillään. Eihän sitä tiedä milloin se kissa taas siellä lymyää.

PS. Tämä blogi pysyköön koiramaisena, Valokuvatorstain kuviani löytyy jatkossa toisesta blogistani nimeltään Kuviteltua.