Johtuikohan lääkkeistä, mutta minulla oli hauskaa koko ajan. Ei tokoilut tavallisestikaan mitään tuskaa ja kyyneleitä ole (ehkä joskus, hmm), mutta nyt oli tosi hyvä ja rento fiilis, ja Jade toimi kuin ajatus.
Ekat ryhmätreenit, joten ohjelmassa ei ollut mitään ihmeellisempää. Esittelyiden jälkeen pätevät koutsimme kävivät katsomassa sivulletulon ja sitten otimme kontaktitreeniä/kävelyä. Jade teki sivulletulot näppärästi ja saimme kehuja myös luoksetulon asennosta, joka oli kuulemma pk-tyyliin tiivis ja hieno. Kontaktikävelyssä ei ollut siinäkään mitään ongelmaa, Jade tapitti minua kasvoihin kävellessämme, eikä ottanut mitään häiriötä muista koirista. Tosin, jos näissä olisi jotain ongelmaa ollut, se olisikin ollut masentavaa...! Jonkinlaisia namikäsi-maneereita minulla on, joista en ole edes ollut tietoinen. Hyvä hoksata tuollaisetkin, niin osaa kiinnittää huomiota siihen jatkossa.
Muuten hommailimme omiamme hallin nurkassa
Otin seuraamista, lyhyttä ja pitempää pätkää. Täyskäännöksissä oli väljyyttä. Siinä kova häiriö vaikutti, muuten seuraaminen oli tiivistä ja hyvää ja iloista. Eli käännöksiä jankataan lisää ensi kerralla!
Jäävistä otin liikkeestä maahanmenoa. Pelkän maahanmenon, en koko liikettä ennakoimisen takia. Nopea hyvä suoritus joka kerta.
Kaukoja puolentoista metrin päästä. Hienosti sujuu, istu-maahan. Seisomista en ole ottanut nyt pitkään aikaan treeneissä mukaan kaukoihin, sekin sujuu kyllä, mutta en halua nyt sekoittaa pakkaa ennen AVO:a.
Paikallamakuuta, itse nojailin agi-pöytään Jaden sivulla ja Jade katsoi halliin päin muita koirakoita. Varmaan sen lähes kaksi minuuttia pysyi paikalla, ei mennyt edes sammakkoon. Lopussa nousi seisomaan, kun yksi koirakko käveli suoraan kohti meitä. Eli OK suoritus. Tässä sitä häiriötreeniä eniten kaivataankin.
Luoksetulot olivat napakoita ja asento melkein poikkeuksetta hyvä.
Treenien loputtua jäin halliin harjoittelemaan tokohyppyä. Otin sen hihnassa. Hyppy, koira kääntyy estettä päin ja palkka. Tästä rakennetaan sitten koko liike pikkuhiljaa. Onhan meillä vielä aikaa hurjasti
Saas nähdä muuten mahdutaanko maaliskuun lopun kokeeseen, jännittää jo etukäteen tuleva debyyttimme...!Tykkäsin noista treeneistä, kun saatiin sitä mitä halusinkin, eli häiriötä toisista koirakoista ja vinkkejä koutseilta. Toivottavasti ensi kerralla otetaan luoksepäästävyyttä, jota ei taas olla treenailtu aikoihin. Jään varmaan ensi viikonkin treenien jälkeen sitten hiomaan tokohyppyä kuntoon.
Kotimatka sujui mukavasti aina siihen asti, kunnes tulimme reittimme kuntopolku-osuuteen, joka olikin nyt, yllätys yllätys, kunnon lumien tultua ladutettu. Laduille ei saa mennä koirien kanssa, tiedetään, ja koska pelkkä ajatuskin täysillä päälle hönkivästä luistelijasta kauhistuttaa minua, kuljin kuuliaisesti Jaden kanssa syvässä hangessa ladun vieressä. Silti saatiin kuulla vähemmän kivoja kommenttia liikkumisestamme siellä, vaikka tuskin meistä mitään häiriötä kenellekään oli...! En jaksa ymmärtää. Mutta niin kai se on, että toiset saa nautintoa siitä, että huhkivat hiihtoladuilla räkä poskella ja toiset lenkkeilevät koiriensa kanssa. Tilaa pitäisi olla kaikille.
No tämä tietää vain sitä, että niin kauan kuin lunta on, niin meidän pitää kiertää kuntopolku, mikä tuo matkaa lisää yhteen suuntaan puolitoista kilometriä. Kunpa lumet sulaisivat äkkiä pois...
Ei nyt sentään: jos saisi edes pari viikkoa kunnon talvesta nauttia... Sitten saavat sulaa pois ja minä pääsen taas talsimaan ladulle
Kommentit