Jade saakin nauttia vapaudestaan aina silloin tällöin valvovan silmäparin alla. Koohottaja luonteeltaan, kun on, ja vaikka melko hyvin Äippää totellaan, joskus se tilapäinen korvattomuus saattaa iskeä ihan yllättäen.
Kesäisin retkeilemme vähän syrjäisimmillä seuduilla, metsissä ja luonnon keskellä, meren rannalla, missä emme häiritse ketään, vaikka Jade olisikin vapaana. Säännöllisen epäsäännöllisesti eksymme myös koirapuistoon leikkimään, ja ilo on ylimmillään, jos sinne sattuu joku muukin kilpajuoksusta tykkäävä nelijalka ilmestymään
Omalla piskuisella pihallaan Jade leikkii myös mielellään. Reviiri on päästävä tsekkaamaan päivittäin.
Viime aikoina olemme kuitenkin naatiskeleet hihnattomuudesta ja auringonpaisteesta merenjäällä. Niin tänäänkin.
Ennen hauskanpitoa pitää istua tillottaa kiltisti, että äippä saa jonkun kuvan napattua. Sitten riehumaan, leikkikamuna rakas treenipatukka.
Vauhdin hurmaa... Tässä ei tyylipisteitä jaella!
Jäällä tulee monesti vastaan kaikennäköistä kulkijaa. Onkohan lastenvaunuja helppo pukata pitkin meren röpöleistä pintaa...?
Viis me muista, kun meillä on patukka!
Välillä se pitää kiikuttaa äipälle, että saadan kunnon taistelu aikaiseksi...! Ja sitten taas menoksi!
Jade uskaltaa myös kulkea sieltä, mistä eivät kaikki arkajalat uskallakaan...
Kaikista parasta on ne tauot, kun voi heittäytyä hankeen massulleen napostelemaan leluaan.
Tunnetaan myös nimillä Möhköfantti ja Myyrä Matikainen!
"Jaa mää vai?" Jo riittää pötköttelyt! Belgi on luotu lentämään!
Tassuttelemisiin ja hassuttelemisiin taas ensi viikolla haasteen parissa!
Kommentit