Treenasimme siis sunnuntaipäivän leirillä jälkeä. Treenejä veti Tervosen Sanna, joka olikin tuttu minulle bh-kurssilta.
Aamupäivän harjoittelimme janalähtöjä. Muutaman kerran aikaisemmin olen helpohkon janalähdön tehnyt Jadelle, mutta useimmiten lähettänyt vielä jäljelle suoraan.
Jadelle tehtiin neljä noin 50 metrin suoraa jälkeä, joiden päässä oli keppi. Lähetin Jaden viistosti jäljelle.
Ensimmäinen jälki oli hiukan hakemista, Jadella kesti hetken löytää jälki ja ilmavainulla meni eteenpäin, löytäen kuitenkin kepin ja luovutti sen hyvin.
Toinen jälki meni todella hyvin, nenä maassa ja kepinluovutus oli oikein hyvä.
Jade autoon hetkeksi ja tunti myöhemmin ajamaan vielä kaksi samanlaista jälkeä. Toinen niistä oli vastatuuleen ja siinä oli tien ylitys, mutta hyvin pysyi tyttö jäljellä ja keppikin löytyi.
Viimeinen jälki samaan malliin, innokkaasti edeten, lopussa kepin luovutus oli huolimaton (nosti kepin, kääntyi tuomaan sen, pudotti ja oli jatkamassa jäljelle).
Sannan mielestä Jadelle kannattaa nyt tehdä pitempää jälkeä ja pitää keppien välimatkat pitkinä, sadassakin metrissä, jotta Jade saa jäljestää ja myöhemmin voisi ottaa sitten keppimotivointia lyhyemmillä välimatkoilla.
Iltapäivällä Jadelle tehtiin sitten kunnon jälki. Pituutta siinä oli reilut 300 metriä, kolme keppiä, yksi kulma, kolme tien ylitystä. Maasto oli todella kuivaa jäkälikköä, ja jälki kulki välillä aivan tien reunaa pitkin. Kulmakin oli todella vaikeassa paikassa, kahden tien risteyksessä.
Jade lähti hyvin jäljelle. Maasto oli hankalaa ja jälki mutkitteli paljon. Yhdessä vaiheessa epäilin, että Jade olisi ohittanut kepin, koska se pysähtyi ja pyörähti ympäri, jatkaen sitten jälkeä pitkin.
Ensimmäinen tien ylitys meni hyvin, pysähtyi kyllä hetkeksi seisomaan ja ihmettelemään, mutta jatkoi pian matkaa. ensimmäinen keppi löytyi ja palautettiin minulle hienosti, hetken leiktin Jadea ennen kuin päästin sen jatkamaan. Sitten tulimme siihen kohtaan jälkeä, jossa oli tienristeys. Näin kulmamerkin ja kun Jade hetken pyöriskeltyään oli suuntaamassa eteenpäin, mutta ei kohti kulmamerkkiä, en antanut sille liinaa eli annoin apuja (ajattelematta). Tosin jälkeenpäin ajatellen se olisi ihan hyvin voinut olla, että jälki poikkesi vielä metsän puolella siellä mihin Jii oli menossa... eli hyi minua: Jade osaa, se ei tarvitse apuja.
Jade lähti sitten kohti tienristeystä ja siellä häämöttävää kulmamerkkiä. Kulmamerkiltä jälki jatkui aivan tien reunaa pitkin ja minä kyllä ihmettelin miten vaikea jälki meille oli tehty. Mutta kaikki kepit löytyivät, ja Jade meni eteenpäin kuono maassa ja keskittyneenä. Hienoa!
Se hyvä puoli tässä oli, että näin sen, että Jade todella osaa jäljestää vaikeassakin maastossa ja minun pitää vain luottaa siihen. Jadesta on tulossa mainio jälkikoira!
Treeneissä jatketaan nyt janalähdöillä ja keppien välit saavat olla pitkiä. Keppien löytyessä rauhoitutaan, palkkaan koiraa, sitten vasta jatketaan. Jäljelle lähtöön pitää saada myös rauhallisuutta, vaikka sitäkin on jo löytynyt.
Todella hyvät ja opettavaiset treenit...! Nyt innolla jatkamaan harrastusta. Ja sitä ruutua treenaamaan...
Ilmoitin muuten Jaden BH-kokeeseen loppusyksylle, leiriltä saadun itseluottamuksen puuskassa...
Kommentit