Enää muutama viikko vanhassa kodissamme ennen muuttoa kuunvaihteessa uuteen. Välillä iskee haikeus, kun käveleskelemme merenrannassa tai niin tutuiksi tulleissa metsissä, satumaisissa maisemissa, omassa rauhassa, muistellen mukavia yhteisiä hetkiämme. Yhtenä tuulisena aamuna istun merenrannalla hiekassa ja kuuntelin aaltojen pauhua rantakiviä vasten, Jade tuli syliini istumaan ja katselemaan samaa maisemaa...
Aika aikaansa kutakin. Uudessa kodissa on varmasti uusia, ihania asioita ja saamme varmasti sieltäkin mukavia muistoja mukaamme. Eniten odotan kävelylenkkejä jokirannassa.
Mutta nämä viimeiset hetket vanhassa kodissamme pitää ottaa vastaan nauttien. Tänne tulimme Jaden ollessa pieni pentu, viiden kuukauden ikäinen napero... Ehkä uudessakin kodissa tullaan kuulemaan pienten belgitassujen töminää, Jaden tassuttelun rinnalla.
Tämä viikonloppu on mennyt minulla sairastellessa. Meillä jäi väliin niin tokoilutkin kuin mätsärikin. Edelleen on kuumeinen, väsynyt olo, mutta toipumaan päin. Mätsärin väliinjääminen harmittaa todella... Mutta jos emme ehdi mätsäröimään ennen Kemin näyttelyä, voin syyttää vain itseäni
Ensi viikolla lähdemme pk-leirille hiomaan tottista ja jälkeä mallilleen, sekä kokeilemme millaista touhua haku on. Kamera mukaan tietysti ja tarinaa leiristä blogiin, kunhan kotiudutaan.
Olemme muuten alkaneet Jiin kanssa kuntokuurille, käymme joka ilta juoksulenkillä. Jade ravaa nätisti vierelläni ja minä hölkkään - kunto kasvaa molemmilla. Ja mikä parasta, se on ihan oikeasti mukavaa
Kommentit