Aamupäivällä tokoiltiin Haapalehdon pesiskentällä kaksin, häiriöavuksi paikalle ilmaantui äiskä ja yksi koirakkokin kiersi kentän.
Aloitin seuraamisilla. Jaden huomio herpaantui, kun se näki äitini lähestyvän kenttää, mutta ei kuitenkaan lähtenyt moikkaamaan tuttua tulijaa. Sain hyviä seuraamisia jonkin aikaa junnattuani, tein sekä lyhyempää pätkää ja sitten pitempää käännöksineen ja ravi-käynti-vaihtoineen. Ihan terävintä menoa se ei ollut missään vaiheessa, vaikka pysyikin rinnalla ja oikealla paikalla.
Luoksetuloa lyhyillä välimatkoilla. Ekalla meni maihin kävellessäni poispäin. Toinen onnistui hyvin, vaikka vauhtia ja iloa olisin kaivannut enemmän. Edelleen vähän puolivaloilla mentiin.
Lyhehköt paikallaolot, takapalkalla. Ensimmäisessä kääntyi syömään namit takaansa. Toinen oli hyvä lähes minuutin paikallaolo, missä häiriönä äiti vielä käveli Jaden edestä kuten tokokokeessa liikkeenohjaajakin. Ihme juttu tuo takapalkan epäonnistuminen ekalla kertaa
Eipä ole ennen moista kokeillut...Jäävät kertaalleen. Maahanmeno erinomainen, seisominen muuten todella hyvä, mutta pysähtyi sen verran hitaasti, että käskin kahdesti.
Aika hyvä treeni, mutta tekemisen into kyllä puuttui. En tiedä sitten mikä siinä oli, lelusta innostui ja saalisleikistä, mutta suorituksissa tosiaan sellaista tavanomaista intoa ei ollut.
Illasta suuntasimme Paulan kyydillä Kaukovainion kentälle, missä treenikamut olivat Jadelle vieraampia ja osa täysin outoja. Paikkakin oli meille uusi. Se taas näkyi keskittymisessä... Tai siis sen puutteessa.
Henkilöryhmän otin hihnassa, Jade suoraan autosta, ei mitään motivointileikkiä ennen. Kyllähän se kulki nätisti hihnassa, mutta seuraamiseksi sitä ei voi oikein kutsua ja pari kertaa yritti mennä haistelemaan ihmisiä. Olisi pitänyt ottaa Jade paremmin kontaktiin ennen ryhmään menemistä.
Treenien alkuosa menikin sitten puihin. Jade ei hötkyillyt, mutta ei kyllä ollut kuulollakaan ollenkaan. Yritin sitten vähän herätellä hihnasta tai kaulapannasta nappaamalla, mutta ei sekään kyllä tehonnut, toisaalta ei paineistanutkaan. Jade ei innostunut leikkimäänkään kuin hetkellisesti, palatakseen sitten tuijottelemaan muiden tekemisiä.
Jade sai siis painua autoon. Mitä sitä turhaa jankkaamaan, kun ei olla kuulolla niin ei. Alkoi ärsyttää sen verran, että parempi pistää koira autoon kuin pahantuulisena junnata jotain liikkeitä.
Jonkin aikaa tuuletettuani otin Jaden takaisin kentälle. Siinä vaiheessa häiriöitäkään ei ollut enää niin paljon, kolme koirakkoa treenasi yhtä aikaa kanssamme.
Alkuun junnasin, nyin hihnasta ja pannasta ja junnasin perusasentoon tulemista ja seuraamista. Jälkeenpäin ajateltuna jyräsin oikein Jadea, eikä siitä mitään tullut. Ehkä se paineistuminen näkyi sitten siinä, ettei Jade ottanut kontaktia ja haahuili hiukan epävarmana, vaikka jotain tekikin.
Kun sitten tajusin vaihtaa tyyliä ja ilmettä vähän iloisemmaksi, onnistui meillä todella kivasti seuraamiset niin hihnassa kuin vapaanakin. Peruasennot, ravi-käynti vaihdot ja kaikki käännökset todella upeasti.
Paikallaolossa on ollut ongelmia, niin nytkin, vaikka otin lyhyen paikallaolon lyhyellä välimatkalla. Jade nousi seisomaan ja katsomaan takanaan treenaavaa Poppasta. Toinen paikallaolo onnistui kivasti.
Jäävissä liikkeestä maahanmeno oli nyt erittäin hidas, ja annoin sitten kolmannella yrittämällä vahvan käsiavun. Liikkeestä seisominen oli ok, siinäkin pieni käsiapu varmistellakseni.
Kun Jade oli aluksi ulalla ja keskittymiskyky nollissa, niin oma hermostumiseni vaikutti sen suorituksiin ja itse tein ihmejuttuja taas niin hihnan kanssa kuin liikkeissä yleensäkin.
Ongelma onkin nyt miten saan Jaden tuollaisessa uudessa tilanteessa hyvin kuulolle ja kontaktiin. Pitää myös itse yrittää pysyä viileänä ja suorittaa liikkeet normaalisti, ilman ylimääräisiä krumeluureja.
Ennen treenaamista ja kokonaisen liikkeen ottamista pitää ottaa aikaa siihen, että leikitän Jadea ja otan kontaktitreeniä, kuten joskus ennen oli tapana. Tokokokeen jälkeen ja ennenkin sitä jo se iloisuus ja tekemisen meininki on välillä puuttunut meidän tokoilusta. Pitää taas panostaa siihen, että treenaaminen on kivaa ja keksiä jotain uutta palkkaamiseen.
Onneksi nyt seuraavaan tokokokeeseen on aikaa ja saadaan keskittyä treenaamaan vain treenaamisen ilosta. Luultavammin joidenkin epävarmojen liikkeiden kanssa täytyy palata alkuun ja pilkkoa ne osiin. Eikä sitten kokeilla, että jos se tekis ne nyt tällä kertaa
Tekemistä siis riittää. Tärkeintä on itsekin päästä takaisin sellaiseen iloisempaan meininkiin, eikä jatkaa tätä tosikkomaista tök-tök-tokoa, jossa ei edetä minnekään.
Seuraavan kerran treenaillaan lauantaina KAS:sin hallilla, ekaa kertaa kokeen jälkeen. Tällä kertaa jäädään oven tuntumaan treenailemaan, jotta sitäkin häiriötä tulee enemmän.
Kommentit