Torstaina kävimme jäljestämässä pienen Taiga Doo's-poppoon kanssa. Mukana olivat Saara, Tatti (Ablaze) ja Tilli (Desiree), sekä Minttu ja Ninja (Darinja) meidän lisäksi.
Tein Tatin jäljen, avoimen luokan mittaisen hankalan jäljen todella vaihtelevaan ojaiseen maastoon... (ja tietysti eksyin sinne olemattoman suunnistusvaistoni kanssa).
Saara teki Jadelle alokasluokan jäljen, joka jäi vanhenemaan noin tunniksi.
Pitempien jälkien vanhetessa pikkumustat pääsivät makkarajäljen makuun. Hyvin sujui jäljestys D-neidoilta, Ninja oli metsässä ekaa kertaa ja Tilli toista kertaa pitkän tauon jälkeen. Ihailtavan innostuneita ja keskittyneitä pikkubelgejä työn touhussa!
Ensin jäljellä pääsi Ninja.
Sitten Tilli.
Jaden jälki ajettiin pentujen jälkeen. Minua epäilytti se, ettei jälki ollut vanhentunut tarpeeksi kauan (vaikka oli se siis reilun tunnin vanha). Jaden kanssa ollaan ajettu nyt pari tuntia vanhoja jälkiä viime aikoina, enkä ole noin tuoreita jälkiä vähään aikaan sille tehnytkään.
Jokin siinä mättikin... Jade meni suurimman osan jäljestä ilmavainulla ja näin ollen jätti kaikki kepit nostamatta...
Sellaista ei ole kyllä tapahtunut meillä koskaan, keppien kanssa jade on tosi tarkka yleensä. Eka kepin nosti, pysähtyi kurkottelemaan maahan, mutta tiputti sen ja jatkoi matkaa. Itse en ollut edes varma siinä hetkessä oliko se keppi vai ei (olisin tajunnut pysähtyä itse), mutta olihan se ollut.
Jälki oli vaikea ja siinä oli kaksi tien ylitystä, neljästä viiteen ojan ylitystä, kaksi kulmaa. Maasto oli erittäin kuivaa, mikä sekin teki jäljestä hankalan. Usko oli mennä monta kertaa, kun Jade kadotti jäljen ja jäi tuijottelemaan minua, että minnes nyt mennään - pari kertaa lähetin sen jäljelle uudelleen ja löytyihän se jälki sitten ilman apuja.
Että jos jotain positiivista tuosta jäljestä pitää keksiä, niin se, että Jade pysyi jäljellä, löysi jäljen hukattuaan sen, osasi jäljestää ojien yli, ja tajusi, ettei minulta heru apuja
Janalähtö onnistui myös hienosti ja intoa puuhaan tuttuun tapaan oli kovasti.
Nyt pitää treenailla taas niin, että otetaan eripituisia ja eri-ikäisiä jälkiä. En oikein usko, että keppimotivaatiota tarvii nyt mitenkään erikseen treenata, kun se on ollut niin hyvä tähän asti... Mutta otan sen rauhoittumishetken kepin löydettyä kunnolla - eli jäljestetään kepiltä kepille rauhassa.
Luultavasti sunnuntaina menemme taas jäljelle ja ensi viikolla myös ruutuillaan.
Jade odottaa omaa vuoroaan.
Kiitos treeniseurasta Saara ja Minttu!
Kommentit