Olimme viikonloppuna kyläilemässä lempikamuillamme Puttaan puolella. Ohjelmassa oli kaikenlaista touhua vartaiden käristämisestä metsässä samoiluun ja mukavaa oli. Kahdessa päivässä ehdittiin höpöttelyn ja napostelun lisäksi myös treenata. Kunnolla.
Perjantain aloitimme tokoilulla (tai itseasiassa pizzalla, sen jälkeen tokoilua) ja illasta kymmenen aikaan suuntasimme metsään illan hämärässä treeni-intoa puhkuen
Teimme ensin jäljet koirille, jätimme ne vanhenemaan ja sitten siirryimme ruudun tallomiseen. Popsulle tehtiin janalähtö-harjoitus ja lyhyehkö jälki parilla kulmalla. Jadelle 300m jälki neljällä kepillä ja kolmella kulmalla. Kova tuuli oli ja maasto paikoin rutikuivaa jäkälämetsää.
Ruutu otettiin ensimmäiseksi. Jadelle vietiin muutama esine näöllä ruutuun. Jii teki taas Jiit ja juoksi ruudussa ensin ruudun hienosti suorittaneen Poppasen jälkiä pitkin vauhdilla nuuskutellen koko ruudun läpi, esineistä välittämättä tuon taivaallista. Vein Jaden sitten syvemmälle ruutuun lähemmäs esinettä ja alkoi taas valjeta ruudun idea neidille. Miten sen vain saisi pysymään pienessä belgin päänupissa...?
Jäljellä Jadella oli ensimmäisen puoliskon aikana ihan hirveä vauhti päällä ja kaksi ekaa keppiä jäi nousematta. Kulmat ajoi hyvin ja pysyi jäljellä edeten kuin luotijuna... sitten ohjaajalla välähti, ettei tarvitse antaa koiran määritellä vauhtia ja hiljensin menoa roimasti, jolloin kaksi vikaa keppiäkin nousi.
Ihan tyytyväinen olen tuohon jälkeen. Kulmat ja janlähtö menivät hyvin, ja vauhdin hidastuttua kepitkin nousivat, joten ok suoritus. Hyviä vinkkejä sain Paulalta miten jatketaan treeniejä.
Lauantaina sitten uudelleen metsään.
Aloitimme taas ruudulla, johon vietiin kolme esinettä etukäteen. Jade yllätti minut täysin tekemällä ensimmäiseksi nopean tarkan piston ja tuomalla esineen ruudusta vauhdikkaasti!!!
Tosin seuraava pisto oli taas sitä ruudun haravointia ja loputtomalta tuntuvaa kaahottamista laidasta laitaan. Jade toi kyllä lopulta esineen, mutta se oli minulta tielle ruudun eteen jäänyt "ylimääräinen" esine. Eli kyllä se jotain etsikin sieltä ruudusta luultavammin.
Kolmas pisto oli helpotettu ja esine vietiin Jaden kanssa yhdessä. Se myös löytyi kohtuullisen äkkiä, vaikka Jade aluksi taas juoksi ruudun reunat läpi. Esineen tuomisessa oli löysyyttä, meinasi jäädä tyytyväisenä matustelemaan esinettä ruudun etuosaan, mutta sain sen sitten tuomaan esineen minulle asti.
Pitää olla nopeampi esineen luovutuksen yhteydessä palkan kanssa. Juuri siinä, kun Jii tuo esineen, palkan pitäisi olla innostavampi - eli sitä nyt treenataan. Jos se epeli muistaa taas ensi kerralla tuoda niitä esineitä, että pääsen siitä palkkaamaan
Jokatapauksessa ruudussa ollaan edistytty hienosti...!
Jälki oli melko samantyyppinen kuin edellisenä päivänä, lyhyehkö, kolme(?) keppiä, pari kulmaa, janalähtö. Vanheni tunnin.
Suht ok suoritus, vaikka taas annoin edetä aluksi liian nopeasti. Ensimmäinen keppi jäi metsään, sillä se oli melko lähellä kulmaa, jonka Jade ajoi löysästi ja oikoi jäljellä. Kaksi viimeistä keppiä löytyi taas.
Pitäisi itse muistaa se keppien luovutuksessa rauhoittuminen ja rauhallinen palkkaus. Edetään kepiltä kepille rauhassa. Meillä molemmilla tuntuu aina olevan kiire jatkaa jäljestämistä.
Keppimotivointia voisi ottaa taas ennen jäljelle lähtöä. Jiille jäljestäminen on sitä, että se painaa menemään jälkeä pitkin tuhat lasissa (jos antaisi) ja kepit nousevat yleensä ok, mutta kiire jatkaa on kova. Keppien nousemisesta pitää tehdä palkitsevampaa.
Taas ihan kelvollinen suoritus
Lauantai-illalla kurvasimme vielä agility-hallille.
Jaden kanssa oli muuten todella kiva ottaa pitkästä aikaa agia ja koira nautti yhtä paljon kuin emäntänsäkin. Me jopa osasimme jotain! Otin kuuden esteen sarjaan, hypyillä ja kahdella putkella, ja Jii meni hienosti esteet. Minäkin osasin yllättäen ohjata koiraani jotenkuten ymmärrettävästi...!
Erikseen otin A:ta, puomia, kepit ja renkaan, jotka kaikki olivat vielä tuoreessa muistissa Jadella ja sujuivat hienosti.
Parasta treeneissä oli se, että Jade ei kuumunut juurikaan (ainoastaan kepeillä, kuten aina), eikä reagoinut edes siihen, että Poppanen ja Paula treenasivat yhtä aikaa kanssamme. Se, kun toinen koira menee putkeen, on Jadelle kova paikka - mutta nyt tyttö tyytyi vain vilkaisemaan putkeen rientävää kaveriaan.
Kyllä heti harmitti, etten ollut Jadea ilmoittanut syksylle agilityyn, mutta keväällä toivottavasti pääsemme taas ryhmään treenaamaan. Nyt jatkamme sitten agia itseksemme.
Saa nähdä milloin me päästään kilpakentille asti Jiin kanssa. Into lajiin syttyi ainakin uudelleen nyt!
Jade ja Poppanen fiilistelemässä rankan treenirupeaman päätteeksi
Lisää kuvia Puttaan puuhista alemassa postauksessa
Kommentit