Otsikko kertookin mitä ollaan Jaden kanssa treenailtu viime päivinä
Ensi viikolla on tarkoitus käydä ostamassa uusi naksutin - entinen on kadonnut muuton myötä, ts. se lojuu jonkun laatikon pohjalla muiden tarpeellisten kamojen seassa. Alamme siis naksutella kontaktia parempaan kuosiin.
Eikä se kontakti-treeni rajoitu vain tokoiluun, vaan ihan lenkillä ja tuolla ulkoillessa alamme treenailla vähän parempaa kontaktia. Jade on niin vilkas ja ehtii rekisteröidä sata ja tuhat asiaa muutamassa sekunnissa tarkkaillessaan koko ajan kaikkea. Minä yritän nyt saada sitä enemmänkin kiinnostumaan minusta lenkillä, naksun ja namien avulla. Ehkä se parempi kontakti arjessa heijastuisi sitten treenailuihinkin.
Treeneissä ollaan sitten otettu seuraamiseen lähtöjä ja paikallaoloa istuen, seisten ja maaten. Tänään menimme Hintan koulun pihalle treenaamaan, siellä on oivallinen hyppyestekin!
Aluksi ihan kontakti-treeniä. Istuin penkillä ja siinä me katseltiin ja kuulosteltiin mitä maailmassa tapahtuu. Jade oli rauhallinen, mutta huomasi kyllä joka ainoan risahduksen, rasahduksen ja haukahduksen. Kontaktista palkka. Varmaan viitisen minuuttia ellei kauemminkin vain oleskeltiin.
Yleensä me syösytään vain tekemään juttuja. En muista panostaa vireen nostamiseen, koska tuo toimii ihan kylmiltäänkin - ainoastaan seuraaminen on se, jossa se vire saisi pysyä paremmin.
Nyt löysän alun jälkeen Jade aloittikin vähän löysästi tekemään juttuja. Seuraamisessa, jota otin ihan muutaman askeleen, lähti heti edistämään. Otin vain muutaman lyhyen pätkän ja palkkasin taakse kontaktista.
Jäävät olivat erinomaiset. Jopa seisominen! Otin nämä liikkeet putkeen ja palkkana oli kasa makkaraa vähän kauempana maassa. Seisoi ilman käsiapua upeasti! Ei pitäisi varmaan hehkuttaa liikaa, ties vaikka taika katoaa
Kaukot takapalkalla täydelliset.
Paikallaolo istuen erinomainen. Ja siinä meillä oli kuin tilauksesta kova häiriö, kun lauma pikkupoikia pyöräili ensin aidan viereen äänekkäästi ihmettelemään paikallaan istuvaa koiraa ja sitten pyöräilivät vielä minun takanani huudelle "hei koira"-tervehdyksiä Jadelle, joka kyllä vilkaisi poikia pikaisesti, mutta ei ollut sen kiinnostuneempi pojanviikareista.
Loppuun hyppy kerran. Tosi hienosti, ei valittamista. Ja hyppykin oli aavistuksen verran korkeampi kuin se normaali.
Hyppyä saadaan treenailla varmaan mökilläkin kohta, kun iskä lupasi nikkaroida meille muutaman hyppyesteen mökille ja ehkä ne pujottelukepitkin saan aikaiseksi.
Jesh
Tuon ylläolevan kuvan otti Saara tänään, kiitos
Varaudu niihin puheluihin ja sähköposteihin, hih!
Kommentit